Kokeilevaa kehruuta

Kokeilevaa kehruuta

Huovutuksen ja erilaisten kuitujen parissa olen työskennellyt jo yli 20 vuotta. Tampereen kädentaitomessuilla 2019 lupailin asiakkaillemme, että seuraavan vuoden messuilla kehrään. Otin haasteen vastaan. Keväällä 2020 kävin kansalaisopiston viikonlopun kehräyskurssilla. Minulla oli mukanani Saravantilan suomenlampaanvillaa, jonka olin kotona valmiiksi pessyt. Ensin karstasimme lepereitä käsikarstoilla. Lepere oli minulle uusi tuttavuus.

Aloittelimme kehruuta värttinällä. Värttinällä kehruu onnistui minulla mielestäni varsin hyvin ja sain jotain valmiiksi jopa illalla kotona. Laitoimme samana päivänä myös rukit valmiiksi ja pääsimme jo niidenkin makuun. Minulla oli mukana mummon vanha rukki ihan sen vuoksi, että opettaja osaa sanoa toimiiko se. Kyllä siinä kaikki tarvittava oli ja pääpiirteittäin se oli kunnossa. Sillä oli vain hieman haasteellista kehrätä opettajankin mielestä. Sunnuntaina kehräsin sen minkä kehräsin. Kotona maltoin vielä olohuoneessamme sitä testata viikkoja, kunnes siihen alkoi kerääntyä kaikkea ei kehruuseen kuuluvaa. Kuvanikin on kissa-albumistani, mutta tuossa se rukki kuitenkin on. 


Kehruuni jäi pienelle luovalle kehittely tauolle. Värttinällä olin tuottoisampi kuin rukilla.

Tätä minun käyttämääni alapainoista värttinää löytyy Villakamarin verkkokaupasta.


Kirjoittelen kehruusta kevään aikana enemmänkin. Olen hankkinut Ashfordin Kiwi3 rukin.


- Miia


Kommentit

Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.

Merja Laurikainen-Vilmunen

Minäkin olen hurahtanut kehruuseen. Kipinän sain Lentävä Lapanen-kehruukurssilta vuosi-pari sitten. Koirankarvoja kertyy 10 akitastani, joten materiaalista ei ole pulaa. Nyt olen vaihteeksi siirtynyt värikkäämpiin materiaaleihin. Minulla on tällä hetkellä 2 Loüet-rukkia. Hollantilainen ystäväni lähetti minulle 40 vuotta vanhan rukkinsa ja nyt sain uuden mieheltäni joululahjaksi. Haaveena on karstamylly, näin se paisuu tämä kehruuharrastus.